sunnuntai 8. helmikuuta 2015

036: Kuinka tärkeitä lemmikkini ovat minulle?

Kun Bunny life!-blogissa julkaistiin tämä postaus, ja kun siihen pikaisesti kommentoin, tajusin, että voisin jatkaa selittämistä loputtomiin. Lopulta tajusin, että siitä tulisi jopa kokonainen postaus, joten tässä sitä ollaan.
Monet ei vain ymmärrä, että miten tärkeitä eläimet on mulle, ei aina edes ne, joilta niitä löytyy. Noin puolet kaveripiiristäni vähättelee eläimiä täysin, eivät ymmärrä mitä ihanaa niissä on, heittävät paskaa läppää yms. Liian usein kuulen "Hei tuo se Mila kouluun, haluun kanipaistii" tai "Hyppää roskii kaninrakastaja" tai "Kuinka paljon suuttuisit, jos söisin Brändin" tyylisiä lauseita. Minua myös huomautellaan usein mm. kaninkarvoista vaatteissa. Yleensä nämä lauseet tulee, joko ihan asiaan kuulumartomilta henkilöiltä (kuten luokkani pojilta), mutta myös joskus kavereilta (en nyt nimeä ketään, mutta tunnistavat kyllä itsensä, jos tätä lukevat, ja voin sanoa, että eka kerta oli vain hassua läppää, muttei se tarkoita, että pitäisin siintä, että heitätte semmoista läppää koko ajan). "Hassuinta on, että muut lemmikin omistajat eivät tämmöistä kohtelua saa, ainoastaan minä, jolla on useampia ja useaa eri lajia. Jostain syystä myös se, että minulla on nimen omaan hevonen ja kanit, eikä esim. montaa koiraa ja kissaa, saa ihmiset tämmöisiksi. Mitä kanit ja hevoset on muka teille tehnyt? Myös se, että harrastan lemmikkieni kanssa, näyttäisi olevan osalle ongelma. Myös ratsastusta haukutaan silmittömästi. "Ei se ole liikuntaa" "Hevonen kuuluu leivänpäälle", tosi hauskaa... Jotkut eivät edes tulla meille, koska mulla on kaneja. Ja kaiken kukkuraksi, eläinblogin pitämien on kuulemman tosi tyhmää ja älytöntä.
Miksi sitten kestän tämmöistä kohtelua, nehän ovat "vain" eläimiä.
Eläimet ovat minulle rakkaita monesta syystä. Minua on kiusattu ala-asteikäisenä, ja kun kukaan muu ei tukenut mua, oli kotona aina lemmikit odottamassa ja tukemassa. Ne osoittavat kiintymystään, ja eivät tuomitse. Elämäni keskipiste ovat eläimet. Jo pienenä (silloin, kun olin koulussa yksin) tajusin, etten pakosta tarvitse ihmisiä ympärilleni, kunhan minulla on lemmikkini. Koulussa aina odotan, että päivä loppuu  eikä se johdu siintä, ettenkö siellä viihtyisi, vaan haluan kotiin parhaiden ystävieni luo. Vaikka minulla on ihmisystäviä, eivät he pystyisi koskaan korvaamaan eläimiäni. Joskus (aika usein siis) joudun kieltäytymään kavereitten "voitko olla" pyynnöistä, tai, voisinhan mä sinäänsä olla, mutta lemmikkini kaipaavat mua, lemmikit VS kaveri, lemmikit voittaa (sori vaan kaverit, joista osan tiedän lukevan tätä). Lemmikit eivät koskaan hylkää minua, mutta, ikävä kyllä, ihminen tekee sitä yllättävän useinkin (ja tämmöisiä olen elämässäni kokenut liikaakin). Osasyy, miksi lemmikit on tärkeämpiä kuin ihmiset, on se, että ajan myötä olen menettänyt louttamukseni muihin ihmisiin, minulle on tehty liikaa pahaa, minulle on oltu liian ilkeitä, minut on hylätty yksin liian monta kertaa, salaisuuksiani on kerrotuu toisille liian useasti, ja, vaikka nyt on kaveripiirini luotettava, ja osaan valita nytkyään ystäväni paremmin, on kaikki tämä kohtelu jättänyt minuun jälkensä. Lemmikit eivät koskaan tekisi minulle pahaa, tai olisi ilkeitä, eivät koskaan kertoisi toisille salaisuuksiani, tai hylkäisi. Jostain syystä, myös muutama pitää lemmikkejä, etenkin kaneja, iljettävinä, kaveri: "Hei sulla on polvenpäällä nöyhtää" ja nappaa sen pois, minä: "Mistä vetoo, et se oli kaninkarva?", kaveri "Hyi, ja mä viel koskin siihen D:!!!". (Tämä on suunnattu erityisesti eräälle kaverilleni, tunnistaa kyllä itsensä, jos tätä lukee). Miettikää nyt, jos eläin pitäisi sinua ällöttävänä, ja kohtelsi noin, voi kumpa ne osaisi sanoa tämmöisille ihmisille pari valittua sanaa.
Lemmikkien hoitaminen on myös todella rentouttavaa, ja pidän myös siintä, että joku on riippuvainen minusta, ja tykkään hoitaa niitä. Mikään ei ole rentouttavampaa, kuin puuhailu lemmikkien kanssa. Monia iljettä jo ajatus istua tunteja kaninkakan keskellä, mutta minua se ei häiritse. Karsina tai häkin siivous on oikein mukavaa. Koiran yhteiset ulkoilulenkit eivät ehkä pysty olemaan mitään juoksulenkkejä, vaan pysähtelemme usein, mutta lenkillä on paljon järkevämpää käydän koiran kanssa, kun siellä yksin juosta. Lemmikit ovat elämäni keskipiste, ja ilman niitä, en olisi tässä. Olen selvinnyt masennuksestakin näiden kanssa, aina jos on pahamieli, lemmikit auttaa. Monet kaveri nauroivat, aivan kuin se olsi ollut  itsi, kun sanoin, että luultavammin en enää haluaisi elää, jos minulta vietäisiin lemmikkini, mutta se on totta, että eläinten takia elän, jos minulta vietäisiin elämäni tarkoitus, mitä kärkeä olisi enää elää.
Lemmikkien takia myös luovun paljosta. mm. Minulla voisi olla uudenuusi puhelin, mutta ostan mielummin ruokaa lemmikieille. Voisin olla kesää viikon yöriparilla, mutta käytän hiihtoloman päiväripariin, että voisin olla lemmikkieni kanssa. Vosin omistaa sohvan huoneessani, mutta mielummin takaan kunnon tilat kaneille, ja paljon muuta.
Voisin jatkaa selittämistä loputtomiin, mutta tässä lyhyt (tai vähemmän lyhyt) pintaraapaisu siintä, kuinka paljo nrakastan lemmikeitäni.

Nyt viikonloppuna ei ole tullut postausta, koska olen ollut riparini kahdella ensimmäisellä kokonaisella päivällä.

10 kommenttia:

  1. Elä tee änää tämmösiä, Musta muuten tulee itku pilli! :`)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (tuo taisi olla tarkoutettu kohteliaisuudeksi) (:

      Poista
  2. Hyvä postaus, olen niin samaa mieltä :')
    Itse marsujen, hamstereiden ja kanien omistajana kuulee paljon noita surkeita läppiä ja haukkumista, yleensä niiltä joilla ei oo koskaan ollutkaan lemmikkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Tuommoista läppää näyttäisi jostain syystä saavansa osakseen kaikki muut, paitsi kissojen ja koirien omistajat.

      Poista
  3. Hyvä postaus. Itsekkin kuulen näitä huonoja kommentteja kanistani useasti parhailta kavereiltani. Ja sitten ei koirista ei tule mitään negatiivistä kommenttia vaan pepsusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jostain syystä ihmisten teoria kaneista mättää, ja pahasti!

      Poista
  4. Kaverini suhtautuvat Jeppeen onneksi positiivisesti! :)
    Ainoastaan yksi henkilö vitsailee, mutta onkin jo aikuinen ja tykkää heittää läppää...
    En ota niitä loukkauksena, koska se ihminen tykkää heittää läppää niin kuin sanoin jo.

    kaninkolon.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva, että sentään jollakulla kaverit ymmärtää kaneja :).

      Poista
  5. Onpa hyvin kirjoitettu postaus! :) Voin samaistua tuohon, että hevos- ja kaniharrastuksen takia on minua haukuttu "ope mikset sano mitään tolle kun se pälättää jostain jee ratsastin jollain ihmeen suomenponilla ja heti kun mä sanon jotain nii sä valitat" ja vielä koko luokkaa nauraa päälle.
    Muutenkin kaikki pitää minua koulussa outona vaan siksi että olen aika hiljainen niiden ilkeiden ihmisten seurassa. Minulla ei ole kuin muutama ihan suht. hyvä kaveri. Minäkään en luota paljoa ihmisiin enää, lemmikit on mun parhaita kavereita! :) Onneksi oon oppinut olemaan välittämättä yleensä ja pärjään jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä, että lemmikit tuovat sinullekkin lohtua :).

      Poista