keskiviikko 11. helmikuuta 2015

037: Edelliset marsuni

Kuten varmasti osa tiesi, on minulla enen kaneja ollut marsuja. Tänään katselin koneelta vanhoja kuvia, ja ai että kun tuli ikävä. Samalla huomasin, etten myöhempiä marsujani, eli Lilliä ja Liloa, tullut hirveästi kuvailtua, joten niiden kuvia on vain puhelimella, siispä nyt saatte tyytyä kuviin Lotasta ja Lolasta.

Mutta kerronpas nyt pikkaisen edesmenneistä pikku kavereistamme:

Lotta
Ensimmäinen marsuni, ja voi kun se oli ihana! Niin sylikiltti ja rakastavainen, helppo käsitellä yms. Sain sen tutuiltamme, kun se oli n. 2v. En tuolloi n tiennyt marsuista mitään, menimme van yksi päivä tutuillemme, ja siellä itseäni pari vuotta vanhemman tytön kanssa katselimme hänen eläimiään, hänellä oli myös sokea kani ja gerbiili (hehheh, kolme laumaeläintä ilman kaveria...), ja ilmeisesti puuhaa oli liikaa 5 lk.tytölle, sillä hän vain yht'äkkiä kysyi, haluaisimmeko Lotan, en ollut varma, olsiko isä antanut sen ottaa, mutta menimme isäni luo alakertaan ja kysyimme, ja vastaus oli ''katsotaan''. Menimme kotiin, ja siellä vanhammat keskustelivat asiasta. Sillä älin minä luin ikivanhaa pieneläinkirjaa, jossa oli todella vanhentunutta tietoa marsuista, mutten sitä tuolloin tiennyt. Lotta oli Brindle väriltään, ja se oli rodultaan silkkimarsu, jolla oli paperit (kasvattaja ollut fiksu, ja liimannut hoito-ohjeet osittain paperien päälle, joten ei ne olisi näytteyissä mennyt...). Luonteeltaan aivan totaalisen ohana, ja kyllä, tätä marsua on kaikesta kovin ikävä. Lotta kuoli vanhuuten 5-6 vuoden iässä

Lola
Kun lainasin kirjastosta pari uudempaa marsukirjaa, minulle selvisi, että marsu tarvitsee kaverin, äidiltä pitkään sitä pyytelin, ja sain lopulta luvan. Äiti löysi herttaisen pikku marsun myynnistä haminasta, ja sitä kävimme katsomassa. Vaikka meidän piti käydä vain katsomassa, lähti Lola mukaan jo sillä reissulla. Sitä oli ilmeisesti käsitelty vähän pentukodissaan, sillä se ei koskaan tottunut kunnolla nostamiseen. Luonteeltaan se oli hieman arempi, mutta silti kiltti ja rakastettava. Ne olivat Lotan kanssa kuin paita ja peppu. Rodultaan se oli rex-marsu ja väriltään trocolor.Ikävä kyllä Lola kuoli jo 2 voden ikäisenä, ja eläinlääkäri epäili sairaudeksi astmaa, ikävää, että meille sattui juuri se astma marsu. Lolan kuolemasta sitten alkoi se marujen kuoleminen meillä, ja menetin siis 4 marsua vuoden sisällä, ''hassua'' kyllä, kaikki eri syistä.

Lilli
Huonoista oloista meille tullut Tricolor rusettimarsu. Se oli jo yli 3v. vanha meille tullessaan. Se oli hyvin pelokas, eikä se oikein luottanut kehenkään. Tämän marsun kanssa saavutin eniten, sillä se oppi luottamaan ihmisiin, jonka jälkeen oli oikein ihana hellyydenkipeä marsu. Lotta ei oikein hyväksynyt sitä, mutta sieti sen, yhtenä päivänä Lotta oli kuollut, vanha marsu oli suruissaan lähtenyt pareemmille mussuttelu niityille. Lillille hnakimme kaveriksi Lilon. Eräänä päivänä Lilli sairastui, sen kyljet olivat täysin kaljut ja silmät sumeat. Veimme sen eläilääkärille, jossa ei selvästikkään osattu sitä hoitaa, meille sanottiin ''ehkä se on ylisiisti ja napsii karvat kyljsitään, ja 45€ käteen kiitos'', seuraavana iltana pidin sitä itku kurkussa rätissä sylissäni ja yrtin pipetillä syöttää ja juottaa sitä, ja siihen syliini se kuoli. Olen ainaisesti vihainen tuolle eläinlääkärille, enkä koskaan minkään eläimen kanssa tule tuolla vastaanotolla käymään.

Lilo
Saimme sen eläinsuoje yhdistykseltä reilu 4v:nä, kun kasvattaj oli sen sinne viiden muun masun kansa sinne hylännyt, kun ei enää pentujen teettämiseen käynyt, murrr. Se oli hyväkuntoinen ja ja kesy marsu, se oli todella fiksu, ja tykkäsi, kun sai huomiota. Opetin sille temppuja, joita se oppi todella nopeasti. Rodultaan se oli rex-marsu ja väriltään Crest Buff, alikuvioituneella otsakuviolla. Yhtenä maanantaina se sairastu flunssaan, ja varasimme sille eläinlääkärin ajan, mutta saimme sen vasta seuraavalle maananataille. Pidin siitä huolta, ja huolehdin, että se joi ja söi jotain, keskiviikkona sen kunto kuitenkin romahti, eikä se jaksanut liikkua, torstaina se ei enää jaksanut taistella, vaan kuoli torstain aikana.

Kaikki tytöt olivat ihania persooniaan, enkä tajua, miten minulla oli voinut olla niin hono tuuri marsujen knassa, kun kuitenkin minua kenuttiin marsuejn hoidosta useammalta taholta ;(. Nyt kun katselin yhdeltä sivulta tyttöjen värit, kun en enää niitä ulkoa muistanut, niin tuli taas hirmuinen marsukuume ja ikävä omia tyttöjä ;((.



Lotta (oik.) & Lola (vas.) Lolan ekana keväänä seikkailemassa sohvalla.
 Tämmöisiä pikkuisia meillä on asutellut, vai voi että kun on ikävä!
Laura muuten teki mulle uuden bannerin, kiitos kovasti!!

2 kommenttia: